Artikkelit

Julkaisija 13 kesäkuun, 2024 | tekijä Margit Ticklén

0

[Mainos, OP koti] “Harva paratiisista lähtee. Minulla vaan ei ole enää hevosia sinne”, Anu Rantanen selittää yllätysratkaisua.

Harva tiesi, että lokakuusta 2023 Anu Rantanen on ollut ilman hevosia tilallaan Karjaan Katajamäessä. Asia on ollut vaikea, hän sanoo, koska omia hevosia ja omassa pihassa oli ollut 18 vuotta. “Ensin piti päästää pois D’Artagnan, joka oli 20-vuotias ja vaivaantunut nivelistään. SItten tamma Hotmail K, jonka olin ostanut omaksi ratsukseni, loukkaantui. Lähetin sen Saksaan varsomaan. Viimeinen tikki oli Ramazottin kuolema. Vaikka sekin oli jo 25 -vuotias tuntui kuin kaikki, mikä liittyi hevosiin, kaatuisi päälleni kuin korttitalo”, Rantanen kertaa. Talven pitkät tunnit hän ja puoliso Jarmo Rantanen ovat miettineet, mitä tehdä heidät lumonneelle tilalle. Maita on 15 hehtaaria, tallissa paikkoja 11 hevoselle ja lisäksi pihatto. On maneesi, kenttä, tarhat ja metsäreittejä ratsastukseen tai hevosella-ajoon. “Tämä on hevosihmisen paratiisi. Hiukan nuoremman hevosihmisen kuin minä. Olen jo iässä, jossa voisin mielelläni keskittyä kuuntelemaan lasten kertomuksia heidän hevosistaan”, Rantanen toteaa. Mistä voi päätellä tilanteen: paratiisi jää taakse. Katajamäki, joka myös Juniper Hillinä tunnetaan, on myynnissä.

*** *** ***
Grantorp, Karjaa, 28.5.2024

Teksti ja kuvat: Horsemail.fi / Margit Ticklen. Kopiointi ja levittäminen kielletty.

Syy, miksi istumme nurmikolla keskustelemassa Katajamäessä eräänä toukokuun torstaina on yksinkertainen. Koronapandemian alkaessa 2020 alussa Rantaset asuivat Englannissa. Koronatoimet saarivaltakunnassa eivät vakuuttaneet Rantasia. He halusivat pikimmiten Suomeen. Saatuani kyselyn mahdollisesti myytävänä olevasta tilasta muistin Joonas Vaahteran maininneen hänen ex-puolisonsa Iia Tabermannin myyvän Katajamäkeä “hiljaisesti”.

Muuta ei tarvittu. Lähes samana päivänä Jarmo Rantanen kävi katrsomassa tilaa Karjaalla ja soitti vaimolleen innostuneena. Pari kuukautta myöhemmin he asuivat Suomessa, Katajamäessä.

Että muutto tilalta tapahtuisi neljän vuoden kuluttua ei ollut suunnitelmissa. Elämä puuttui pelin sääntöihin.

“Tyttäremme muutti omalle tilalleen, ja kuten sanoin, hevoseni kuolivat tai loukkaantuivat yksitellen. Yhtäkkiä minulla oli tallissa vain alkupeäiset kuusi asiakashevosta. Tunne mennä talliin ja hoitaa hevosia oli eri kuin aiemmin, sille ei voi mitään. Oli se edelleen mukavaa, mutta syvät tunteet puuttuivat”, Rantanen kuvailee.

Päätös olla ilman hevosia oli rankka.

“Olen aloittanut ratsastamisen 13-vuotiaana. Kun poikani syntyivät Henrille (Ruoste) ostimme oman ponin jo 12-vuotiaana. Sen jälkeen ei hevosetonta elämää ole ollut. Siis 30:een vuoteen. Kyllä siihen on totuttelemista, ettei kukaan hörise minulle”, Rantanen tiivistää.

Paratiisin äänet

Rantanen on luonteeltaan ihminen, joka puhuu asioista vahvoin, tunteisiinvetoavin sanoin. Kuitenkin, jos on itse paikalla Katajamäessä ja kuulee sanan paratiisi, erityisesti hevosihmisen paratiisi, sen voi ottaa tosissaan. Katajamäessä on hiljaista, jos ajatellaan autoja, kahviloita, lentokoneita. Nurmikolle, jossa istumme, käyvöät vain lintujen ja koirien äänet.

Se, että hiljaisuus on täydellinen on osittain Rantasten ansiota.

“Päätimme heti, kun muutimme tänne, että meillä koirien on saatava olla omassa pihassa vapaina. Se ei ollut turvallista alkuaiakana, kun mökkiläisnaapureiden tie kulki tästä tonttimme läpi. Prosessi, jossa saimme rakennutettua heille kokonaan toisen tien tonttimme laitaa pitkin vei kaksi vuotta. Tutustuimme maanmittausmieheen aivan liian hyvin. Mutta nyt täällä on tällaista. Vain paratiisin ääniä”, Rantanen katsoo.

Ja tuoksuja. Nurmikon ylle kaartuvat syreenit ovat juuri tapaamishetkellämme kukassa.

“En tiedä, mitä sinä olet mieltä, mutta minusta on synti asua tällaisessa paikassa ilman hevosia. Laitumet kasvavat, kun niitä pitäisi olla hevosten syömässä. Maneesi on tyhjillään, vailla virkaa, ja ratsastuskenttä samoin. Molempiin on laitettu geopat-pohjat. Ja kyllä minä koirien kanssa kävelen laidunten ympäri olevia ratsastusteitä, mutta ei se tunnu oikealta. Jotain puuttuu. Se hevonen… Jonka selästä näkisi kauemmas”, Rantanen nauraa.

Hiekkatarhat ikkunan eteen

Rantasen aiemmat tallit ovat sijainneet Englannissa, missä hän ja perhe ovat asuneet pidempään kahteen eri otteeseen, sekä Röykässä, Nurmijärvellä.

“Röykässä pidin tallia kahdeksan vuotta. Sijaintimme oli vastapäätä Sanna Siekkisen Equstomia. Se oli kaikkiaan kivaa aikaa, sekin. Katajamäki on kuitenkin erilainen paikka. Täällä on vahva, oma henki. Kun katselen päätalosta ulos kohti hevosten laitumia vasemmalla on metsäinen kukkula. Jossain siellä on kuulema muinaishautoja. En ole kertaakaan mennyt siihen metsään. Olen ajatellut, että koko Katajamäki on vähän niinkuin niidenkin, esi-isiemme henkien, asuinpaikka. Olen halunnut kunnioittaa heitä. Mutta kun olen kulkenut tietä sen metsän lähellä minut on vallannut ihana tunne. Vähän kuin kirkossa. Kevyt ja rauhallinen. Ei sellaista ole kaikkialla, vaikka paikat olisivat muuten tiptop”, Rantanen vakuuttaa.

Toinen muutos, tien siirtämisen lisäksi, jonka Rantanen on tilalle tehnyt, on ollut yhden laidunlohkon muuttaminen hiekkatarhoiksi.

“Täällä oli hevosille hiekkatarhat. Ne vaan ovat – siis niitä voi edellen käyttää – maneesin pitkällä sivulla. Sinne ei näe sisältä talosta. Halusin, että voin tarkastaa hevoset päällisin puolin vaikka kotoani”, Rantanen perustelee.

Näissä tarhoissa asuivat siis Rantasen omat viisi hevosta. Kuusi asiakashevosta käytti maneesin vieressä olevia tarhoja.

Pintaremonttia kolmen katon alla

Lisäksi on tehty pintaremottia kolmeen eri kohteeseen.

“Olin aiemmin Salossa tavaratalonjohtajana, mutta oikeastaan olen sisustussuunnittelija. Jos kysyt perheeltäni meidän elämämme on sen takia ollut yhtä remonttia. Rakastan remontointeja. Siinäkin mielessä Katajamäki on ollut minulle unelmatila. Täällä on asuintiloja päätalossa, mummonmökissä ja tallin ylisillä”, Rantanen kiittää.

Katajamäessä hän on vaihtanut sisustuksen siis päätalon kahteen kerrokseen, tallin ylisillä olevaan kaksioon ja päätaloa vastapäätä kukkulalla sijaitsevaan mummonmökkiin. Siinä on kolme huonetta ja keittiö.

“Johtotähtenäni on ollut tuoda sisätiloihin jotain siitä luonnonkauneudesta, mikä täällä kaikkialla ympärillämme on. Olen tavallaan raikastanut Katajamäen rakennusten sisätilojen ilmeen. Kaikki tilat ovat siinä kunnossa, että niihin voi heti tulla asumaan. Viinikellaria myöten tiptop”, Rantanen arvioi.

Hän ei ole lähtenyt vielä miettimään, missä jatkossa asuu.

“En välitä, vaikka viettäisimme puoli vuotta tai vuodenkin asuntoautossa. Olemme tähän asti pitkälti eläneet hevosharrastukseni ehdoilla. Nyt minulla on enää Hotmail K ja sen St Schufrosta oleva varsa Saksassa. Niistä ei ole huolta. Tuntuu oikealta, että tämän jälkeen etsimme kodin, joka vastaa enemmän Jarmon tarpeita. Hän rakastaa purjehtimista”, Rantanen paljastaa.

*** *** ***
Teksti ja kuvat: Horsemail.fi/Margit Ticklen. Kopiointi ja levittäminen kielletty.

Tags: Grantorp, Karjaa, Kenttä, laitumet, maneesi, OP Koti LKV, Rantanen, Talli, tarhat, tila

Tietoja kirjoittajasta

Margit Ticklén Kirjoittanut hevosalaan liittyviä lehtiartikkeleita vuodesta 2000. Toimittanut lisäksi MMM:n oppaan Tutustu suomenhevoseen sekä kirjat Suomenratsujen 40 vuotta ja Sinin henki, Emman tahto.

Yhteenkuuluvat uutiset

Aisa Aarnio-Wihuri osti Mäentaustojen Merjan tallin – sisarpuoli Rakel hoitaa Jullaksen Tuija Naumasen tuloon asti (1.9.) →

Myrkyn ratsastuskenttä on täydellinen: kello 18 tanssittiin vesivalssia, klo 20 hypättiin esteitä. Sani Illin hieno 140 -debyytti jäi sadeleikkien varjoon. →

Flyingen uusi jättiareena kunnioittaa Fredricsoneja Ingvar, Jens ja Peder – pitäisikö Helsingissäkin herätä? →

2024 on Siiri Kyrölle jo nyt huippuvuosi – Vuoden kasvattaja 2023 -palkinto, oma täyspitkä maneesi ja GP-voitto Kangasalla →